1 Samuel 25

Samuelin kuolema

1Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui pitämään hänelle valittajaisia. He hautasivat hänet hänen kotipaikkaansa Raamaan. Daavid nousi ja meni Paaranin erämaahan.

Daavid ja Abigail

2Maaonissa oli mies, jolla oli taloutensa Karmelissa. Mies oli hyvin rikas: hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Hän oli keritsemässä lampaitaan Karmelissa. 3Miehen nimi oli Naabal, ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis, mutta mies oli tyly ja raaka. Hän oli kaalebilainen. 4Kun Daavid kuuli erämaassa, että Naabal keritsi lampaitaan, 5hän lähetti sinne kymmenen nuorta miestä. Daavid sanoi nuorille miehille: "Menkää Karmeliin, ja kun tulette Naabalin luo, tervehtikää häntä nimessäni 6ja sanokaa hänelle: 'Sinä elät rauhassa. Rauhassa elää myös perheesi ja kaikki, mitä sinulla on. 7Olen nyt kuullut, että sinulla on lammasten keritsiäiset. Paimenesi ovat olleet läheisyydessämme. Me emme ole heitä loukanneet, eikä heiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä he ovat olleet Karmelissa. 8Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he sanovat sen sinulle. Saakoot siis nämä miehet armon silmiesi edessä, sillä mehän olemme tulleet juhlapäivänä. Anna sen tähden palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä.'"

9Kun Daavidin miehet tulivat sinne, he puhuivat Daavidin nimessä Naabalille tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan.

10Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille ja sanoi: "Kuka Daavid on, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntiensä luota. 11Ottaisinko minä ruokani, juomaveteni ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsiäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka ovat kotoisin ties mistä?"

12Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois. Tultuaan takaisin he kertoivat hänelle tämän kaiken.

13Daavid sanoi miehilleen: "Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen." Jokainen sitoi miekkansa vyölleen. Daavid itsekin sitoi miekkansa vyölleen. Noin neljäsataa miestä lähti seuraamaan Daavidia, mutta kaksisataa jäi kuormaston luo. 14Eräs nuori mies toi sanan Abigailille, Naabalin vaimolle, ja sanoi: "Katso, Daavid lähetti sanansaattajia erämaasta tervehtimään isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä. 15Miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä: he eivät loukanneet meitä, eikä meiltä hävinnyt mitään koko sinä aikana, minkä kuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla. 16He olivat muurina ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan, minkä oleskelimme heidän läheisyydessään paimentaessamme lampaita. 17Ajattele nyt ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa isäntäämme ja koko hänen taloaan. Hän itse on kelvoton mies, niin ettei hänelle auta puhua."

18Abigail otti joutuin kaksisataa leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi lampaanpaistia, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata rusinakakkua ja kaksisataa viikunakakkua ja pani ne aasien selkään. 19Hän sanoi palvelijoilleen: "Menkää edelläni, minä tulen perässänne." Mutta hän ei ilmoittanut sitä miehelleen Naabalille. 20Kun hän sitten ratsasti aasilla alamäkeä vuoren suojassa, katso, Daavid miehineen tuli toista mäkeä alas häntä vastaan, niin että hän joutui kohtaamaan heidät.

21Mutta Daavid oli sanonut: "Mitään saamatta olen suojellut kaikkea, mitä tällä miehellä oli erämaassa, niin ettei mitään ole hävinnyt kaikesta, mitä hänellä oli. Hän on palkinnut minulle hyvän pahalla. 22Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minä en jätä kaikesta hänen väestään huomenaamuksi yhtään miespuolista henkiin."

23Mutta kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui nopeasti aasin selästä maahan, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui maahan. 24Kun hän oli langennut hänen jalkojensa juureen, hän sanoi: "Minun on syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule palvelijattaresi sanoja. 25Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista
S. o. houkka.
, sillä nimi on miestä myöten. Naabal on hänen nimensä, ja houkkamainen hän on. Mutta minä, sinun palvelijattaresi, en ole nähnyt niitä miehiä, jotka sinä, herrani, lähetit.
26Nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi: käyköön nyt vihamiehillesi ja kaikille, jotka hankkivat onnettomuutta herralleni, niin kuin Naabalille. 27Annettakoon nyt tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani. 28Anna palvelijattaresi rikos anteeksi. Sillä Herra on rakentava minun herralleni pysyvän huoneen, koska minun herrani käy Herran sotia, eikä mitään pahaa löydetä sinussa koko elinaikanasi. 29Jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään henkeäsi, niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, Jumalasi, luona, mutta sinun vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois. 30Kun Herra tekee herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut, ja määrää sinut Israelin ruhtinaaksi, 31niin ei sinua kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta ja että herrani olisi itse auttanut itseään. Mutta kun Herra on tekevä hyvää herralleni, niin muista palvelijatartasi."

32Niin Daavid sanoi Abigailille: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan. 33Siunattu olkoon ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni. 34Mutta niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka on pidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä joutuin olisi tullut minua vastaan, niin totisesti ei Naabalin väestä olisi huomenna aamun valjetessa ollut jäljellä yhtään miespuolista."

35Sitten Daavid otti häneltä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: "Mene rauhassa kotiisi. Katso, olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi."

36Kun Abigail sitten tuli Naabalin luo, tällä oli talossaan pidot, kuin kuninkaan pidot. Naabalin sydän oli iloinen, ja hän oli kovin juovuksissa. Abigail ei kertonut Naabalille mitään, ennen kuin aamu valkeni. 37Mutta seuraavana aamuna, kun Naabalista oli humala haihtunut, hänen vaimonsa kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen sydämensä kuoleutui hänen rinnassaan, ja hän ikään kuin kivettyi. 38Sitten noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, niin että hän kuoli.

Abigailista tulee Daavidin vaimo

39Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut Naabalille häväistykseni ja pidättänyt palvelijansa pahasta ja kääntänyt Naabalin pahuuden hänen oman päänsä päälle." Sen jälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi ottaa hänet vaimokseen. 40Kun Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin, he puhuivat hänelle ja sanoivat: "Daavid lähetti meidät luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi."

41Hän nousi ylös, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Katso, palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herrani palvelijain jalat." 42Abigail nousi kiireesti ylös ja istuutui aasin selkään, samoin hänen viisi palvelijatartaan, jotka olivat hänellä seuralaisina. Hän seurasi Daavidin sanansaattajia ja tuli hänen vaimokseen. 43Daavid oli nainut myös Ahinoamin Jisreelistä, niin että he molemmat tulivat hänen vaimoikseen. 44Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Paltille, Laiksen pojalle, joka oli kotoisin Gallimista.

Copyright information for FinSTLK2017